« takaisin

Balanssia ei ole

[fa icon="calendar'] huhtikuuta 19, 2016 | Anna Perho


Balance-107425-edited.jpeg

“There is no such thing as work-life balance. Everything worth fighting for unbalances your life.” 

 Alain de Botton

Esikoiseni lähti elämänsä ensimmäiselle työmatkalleen kolmen viikon ikäisenä. Hän istui turvaistuimessa 600 kilometriä, ja nökötti sen jälkeen rintarepussa kun kuvasin hevosia. Nukuimme motellissa, jossa oli paperinohuet seinät. Hän joi pullomaitoa ja minä lämmintä kevytjaffaa, koska paikan jääkaappi oli rikki.

Minusta kaikki meni erinomaisen hyvin. En pysty muistamaan, että vauvasta olisi ollut vaivaa enkä myöskään että hän olisi kertaakaan edes itkenyt koko matkan aikana, vaikka se ei varmaankaan ole totta. Yhteiset työmatkat olivat meille yhtä luonteva osa yhdessäoloa kuin puuron syöminen tai kirjojen katselu.

Olin taloudellisesti melko tiukassa tilanteessa, joten jos äitiyslomalla työskenteleminen ei ollut minulle ehkä aivan pakko, se oli ainakin hyvin houkutteleva vaihtoehto. Työskentelin kirjoittavana ja kuvaavana free-toimittajana, joten saatoin pääasiallisesti työskennellä kotona haastattelukeikkoja lukuun ottamatta. Niitä varten minulla oli huonokuntoinen Jeeppi ja sinivalkoinen Emmaljunga-turvaistuin.

Niinpä kummatkin lapseni ovat olleet sylivauvasta lähtien niin kiinteä osa työelämääni, että tulen harvoin edes ajatelleeksi koko asiaa. Itse asiassa he ovat eräänlaisia työtovereita, sillä olen tietenkin käyttänyt heitä myös silmittömästi hyväkseni kolumnien aiheena, inspiraation antajana ja kirjojeni innoittajana.

Onko minulla tästä huono omatunto? Ei, koska koen että minulla ei alun perin ollut oikeastaan vaihtoehtoa, ja sittemmin olen ajatellut että ehkä puheet työnteon ja kodin yhdistämisen hankaluuksista ovat liioiteltuja.

En tuhlaa aikaani sen miettimiseen olisiko lasteni elämä oleellisesti erilaista, jos olisin toiminut jotenkin toisin. Kelloja ei voi kääntää taaksepäin, joten en voi koskaan saada tähän vastausta. Meidän perheemme on toiminut näin, ja mikäli en ole aivan harhaisessa tilassa, lapseni näyttävät kasvaneen aivan täysjärkisiksi yksilöiksi.

En ole myöskään koskaan kohdannut arvostelua ratkaisujeni suhteen, mitä nyt jotain geneeristä kauhistelua sen suhteen että ”ehditkö koskaan levätä.” Kyllä ehdin, ainakin vanhainkodissa.

Vanhainkodista puheen ollen kaikki meidän ratkaisumme tiivistetään aina kuolinvuoteen ääreen. Tiedäthän: ”kummasta sinua kiitetään kuolinvuoteellasi siitä, että olit hyvä ja luotettava työtoveri, vai siitä, että vietit rakkaidesi kanssa aikaa?”

NO JOS HYVIN MENEE NIIN KUMMASTAKIN!

 

En ole koskaan tajunnut miten nämä kaksi asiaa sulkisivat toisensa pois, töissä tai vanhemmuudessa pärjääminen. Ja tarkoitetaanko tällä, että hyvä ihminen luopuu vapaaehtoisesti kaikesta työnteosta ollakseen ”läheistensä kanssa”, ja pakottaa nämäkin olemaan kotona ja kieltää opiskelun kaikilta, ettei kukaan vain menisi sinne kamaliin palavereihin?

Jos et itse määrittele mikä on järkevä suhdeluku työnteon ja muun elämän välillä, innokkaita määrittelijöitä kyllä löytyy miettimään tätä puolestasi. Jännä olisi tietää missä he ovat, kun kuolinvuodevaiheesi koittaa? Siellä kiittämässä sinua, kun olit niin hyvä ihminen ja leivoit kotona rakkauden pullaa? Rohkenen epäillä.

Totta kai on olemassa vanhempia jotka laiminlyövät perhettään törkeästi työnsä kustannuksella. Mutta on todella epäreilua vetää tästä parametri, jonka mukaan kaikki työstään innostuneet vanhemmat olisivat lapsensa tarpeet kokonaan hylkääviä jääsydämiä.

En tietenkään suosittele omia ratkaisujani kenellekään – ajattelen että äitiysloman pitäisi ihana, luvallinen hengähdystauko – mutta en kyllä ole ajatellut pyytää niitä anteeksikaan.

Itseäni rauhoittaa asioiden jäsentely. Kun arki tuntuu hankalalta, voin aina palata plussien ja miinusten pariin ja muistuttaa itseäni, että kaikki ei ole sittenkään pilalla. Alkaisin huolestua, jos miinussarakkeeseen ilmestyisi huomattavasti enemmän asioita kuin plus-puolelle.

Sinullekin tekisi ehkä hyvää tehdä saman tyyppinen listaus, jos töissä käyminen vaivaa mieltä. Vain selvittämällä huolellisesti mikä on vialla voit selvittää keinot joilla voit parantaa tilannettasi.

Työ- ja perheminän erottelu edustaa ylipäätään melko vanhanaikaista ajattelua. Se on ehkä toiminut joskus tehdasaikoina, kun työnteko on päättynyt siihen kun pilli soi, ja sama on alkanut aamulla uudelleen. Mutta yhä suurempi osa meistä tekee ajatustyötä, jossa on mahdotonta ripustaa aivot naulaan klo 16. Työasiat käyvät mielessä kotona, ja päinvastoin. Et suoranaisesti auta itseäsi, jos pidät tätä vaarallisena asiana hyvinvointisi kannalta.

Ajattelen, että me pidämme liian usein kiinni fraasista, jonka mukaan työ ei olisi elämää. Onhan se, mitä suurimmassa määrin. Vietät siellä runsaasti aikaa, ystävystyt, kehityt, uurastat, ilahdut, petyt – elät siis elämääsi. Miksi kiusaisit itseäsi ajatuksella, että todellinen elämä on jossain toisaalla? Tietenkin perhe on tärkeämpi asia kuin yksikään työ, mutta se ei tarkoita etteivätkö nämä asiat voisi olla olemassa yhtä aikaa.

Ja jos mennään vielä vähän pidemmälle, tahtoisin väittää että mitään balanssia ei ylipäätään ole. Elämämme on varsin harvoin täydellisessä harmoniassa. Enemmänkin arki on kuin keinulauta, joka kiikkuu työn ja perheen välissä jatkuvasti.

Jotta asiat luistaisivat kummassakin päässä, elämästä on pidettävä kokonaisvaltaisesti huolta. Yleisen hyvinvoinnin kannalta oleelliset asiat kuten terveys, ihmissuhteet ja lepo vaikuttavat sinuun sekä työntekijänä, vanhempana, ystävänä ja puolisona. Tämänkin vuoksi on hassua ajatella, että vaikkapa liikuntaharrastus olisi jotain, mikä liittyy vain siviiliminääsi.

Ja jos balanssi on pelkkä saavuttamaton kuvajainen, itseään ei ehkä kannattaisi edes piinata jatkuvalla tasapainon jahtaamisella. Mitähän tapahtuisi, jos ajatukselle antaisi periksi ja hyväksyisi, että tällaista se elämä tällä hetkellä on? Keinuminenhan on hauskaa!

Anna

Jos haluat multa ensi viikolla kirjeen, niin käy kirjautumassa täällä etusivulla superarkea.fi. Upea hiihtovideo ja muuta roinaa myös Facebookissa.

[Osa tekstistä on aiemmin julkaistu kirjassani Superarkea 2 – työ & perhe]

PS. Vedän 14.5. Emma-Akatemiassa koulutuspäivän mm. yllä olevista teemoista. Saat superarkea.fi-seuraajana koulutuksen Erton jäsenhintaan 59 e, kun käytät ilmoittautuessasi koodia ERTO.

Aihe: superarkea

Anna Perho

Anna Perho

Anna Perho on median sekatyöläinen, kolumnisti, radiojuontaja ja tv-esiintyjä, jolla on myös räjäyttäjän pätevyys. Hän pitää mediauransa kohokohtana MTV3:n pressitilaisuutta, josta hän sai lahjaksi hampaidenvalkaisupaketin.