« takaisin

Mihin aikasi riittää?

[fa icon="calendar'] maaliskuuta 14, 2016 | Anna Perho

20160108_104603-440159-edited.jpg

Aika on siitä hieno resurssi, että sitä on kaikilla täsmälleen yhtä paljon. Omat valinnat sitten ohjaavat pitkälti sitä, mitä tästä resurssista saa irti.

Suhtaudun omaan ajankäyttööni kuin Klonkku aarteeseensa. Pohdin jokaisen ehdotuksen ja mahdollisuuden edessä, onko tämä aikani arvoista.

Se, että jokin on kivaa tai kiinnostavaa, ei välttämättä tarkoita sitä, että se on tyydyttävän ajankäytön näkökulmasta hyvä valinta. Siksi sanonkin todella monille sinänsä kivoille jutuille ei kiitos.

Koska jos kaikki on tärkeää ja ansaitsee tulla valituksi to do-listallesi, pian mikään ei enää ole tärkeää.

Suhtautumisemme aikaan on monesti kummallisen vihamielistä. Valitamme, että aika ei riitä ”mihinkään”. Se vain kuluu, mutta mitään arvokasta ei tunnu tapahtuvan. Taustalta kuultaa ajatus  luonnonvoimasta, jolle ei mahda mitään. 

Näin ei tarvitse olla. Mutta se vaatii muutamia harjoituksia.

1. Omiin arvoihin tutustumista: jos et tunnista, mikä elämässäsi on tärkeää ja tuottaa sinulle ja läheisillesi eniten iloa ja tyydytystä, et osaa valikoida sinulla tarjoutuvista tehtävistä ja mahdollisuuksista niitä, jotka tukevat arvojasi. Kun tekemistäsi ohjaa kiireisimpien tai juuri nyt tarjolla olevien tehtävien, pyyntöjen ja käskyjen jatkuva virta, ajaudut yhä kauemmaksi siitä, mikä saa elämäsi tuntumaan merkitykselliseltä.

2. Arvoihin sitoutumista: arvot ovat tekoja. Jos sanot arvostavasi yhtä, mutta kalenterisi näyttää toista, arvo ei ole siirtynyt käytäntöön, ja tilanne ajankäytön ja sitä kautta hyvinvoinnin suhteen pysyy samana kuin edellä. 

Arvot vaativat välillä uhrauksia. Se, mikä on oikein, ei ole aina kivaa. Jos perhe on tärkeä, sanot ei kiitos menoille, jotka nakertavat perheen yhteistä, sovittua aikaa. Jos haluat edetä urallasi, joudut polttamaan välillä yölamppua ja ponnistelemaan enemmän kuin ne, joita asia ei samalla tavalla kiinnosta. 

Palkkio on kuitenkin uhrauksia suurempi: vahva tunne siitä, että olet yhteydessä merkityksellisiin asioihin. 

Omalla kohdallani arvopohjainen ajan jäsentäminen on poistanut kiireen tunnun lähes tyystin. Olen tiukassakin puristuksessa rauhallinen, koska tiedän tekeväni oikeita asioita. En ole mistään tärkeästä poissa, koska suunnittelen jokaisen viikkoni tavoitteideni ja arvojeni ohjaamana yksityiskohtia myöden.

3. Ikävää ei-sanan opettelua. On hankala kieltäytyä pyynnöistä, kun joku tarvitsee apua tai lisäkäsiä. Ja joskus kannattaakin suostua oman ajan kustannuksella. Mutta vasta harkinnan jälkeen! Jos sanot aina kaikelle kyllä, tulet samalla sanoneeksi tärkeimille asioille ei – sinullahan ei ole enää aikaa tehdä niitä, kun puuhastelet kaiken sellaisen kimpussa mikä on jollekin muulle tärkeämpää kuin sinulle. 

Jos kieltäytyminen on sinulle vaikeaa, pyydä aikalisä ennen vastausta. Sano, että kurkkaat kalenteria tai mietit hetken. Pohdi sitten tukeeko käsillä oleva asia arvojasi vai ei. Mitä tapahtuu, jos et suostu? Mitä tapahtuu, jos suostut? Millainen olosi on vastauksen jälkeen? Ajankäyttöä tarkastellessa kannattaa myös kiinnittää huomiota mustiin aukkoihin, jonne aikaa imeytyy kuin huomaamatta. En tahdo arvottaa puolestasi mitään erityistä asiaa, mutta mikä tahansa asia muuttuu haitalliseksi, kun se alkaa syödä aikaa tärkeimmältä. Siksi älytön surffailu, telkkarin katselu tai vaikkapa övereihin mennyt siivoaminen voi olla tarkastelun arvoista, jos tämän käyttäytymisen vuoksi jotain oleellista jää tekemättä.

Itselleni ajankäytön kolme päävihollista ovat ilmaistyö, väsymys ja alkoholin käyttö.

Ilmaistyöllä tarkoitan juttuja, joihin suostun heikkoina hetkinä, kun en muista omia sääntöjäni ei-sanan sanomisesta. Olen myös patologinen innostuja, joten sanon edelleen herkästi kyllä jutuille, joihin minulla ei tosiasiassa olisi aikaa.

Väsymys on väsymystä – se vie kaikesta tekemisestä energiaa. Koska joudun heräämään arkiaamuisin verrattain varhain, ainoa tapa pysyä järjissään on mennä aikaisin nukkumaan. Hyvä esimerkki asiasta, joka ei aina ole kivaa mutta oikein.

Jos annan periksi vaikkapa lukuhaluille ja viivästytän spartalaista nukkumaanmenoaikatauluani, tunnen sen seuraavana päivänä kaikkea sumentavana turtumuksena. Onneksi olen oppinut inhoamaan tätä tunnetta siinä määrin, että retkahtelen vain harvoin.

En ole koskaan ollut lasiin sylkijä, mutta yksi vanhenemisen kirotuista sivuvaikutuksista on se, että palautuminen kunnollisista juhlista vie vuosi vuodelta enemmän aikaa. Koska alkoholi vaikuttaa unen laatuun heikentävästi, hauska ilta voi maksaa jopa pari väsynyttä päivää. Siksi joudun miettimään melko tarkkaan milloin juhliin on varaa ja milloin ei. Toisaalta en ole koskaan herännyt aamuun, jolloin olisin kokenut syvää harmitusta siitä, että en ole krapulassa.

Jos tuntuu, että aikaa on liian vähän, mieti mihin se kuluu. Pidä vaikka hetki päiväkirjaa, josta näet mitä milläkin valveillaolotuntina tapahtuu.

Vasta kun tiedät mihin aikasi kuluu, voit alkaa miettiä mihin sen pitäisi kulua.

Voi hyvin!

<3 Anna

PS. Jos haluat multa ensi viikolla kirjeen, niin käy kirjautumassa täällä etusivulla superarkea.fi.  Muuta roinaa myös Facebookissa.

Aihe: superarkea

Anna Perho

Anna Perho

Anna Perho on median sekatyöläinen, kolumnisti, radiojuontaja ja tv-esiintyjä, jolla on myös räjäyttäjän pätevyys. Hän pitää mediauransa kohokohtana MTV3:n pressitilaisuutta, josta hän sai lahjaksi hampaidenvalkaisupaketin.